Linnunpesä (kehtolaulu)

Äidin oman kullan hiuksiin

lintu teki pesän,

liverteli, sirkutteli,

lauloi koko kesän.

Kansa kaikki kummasteli:

kuka täällä soittaa,

mistä ilo ihmeellinen

murhemielen voittaa.

Eivät tuota ymmärtäneet:

sydän laulun kantaa,

sillä joka linnunpesän

hiuksiin tehdä antaa.

Kerran vielä äidin luota

linnun lailla lähdet.

Aina tietäs seuratkoon

kirkkaat taivaan tähdet.

Mikään silloin lannista

ei äidin omaa lasta.

On maasta maailman rikkaudet,

vaan sydän taivahasta.

Äidin oman kullan hiuksiin

lintu teki pesän,

rakenteli, raksutteli,

asui koko kesän.

Monet pienet linnunpojat

sieltä matkaan laittoi,

eväät antoi kainaloon ja

metsän reunaan saattoi.

Aina linnut muistavat

sen oman pesän rauhaa,

siellä lapset unta saa,

ei myrskytuulet pauhaa.

Kerran vielä äidin luota

linnun lailla lähdet.

Aina tietäs seuratkoon

kirkkaat taivaan tähdet.

Mikään silloin lannista

ei äidin omaa lasta.

On maasta maailman rikkaudet,

vaan sydän taivahasta.

…..

Tämä runo sopinee julkaistavaksi äitienpäivänä, vaikka siinä ei pidetä puhetta äidille vaan kerrotaan äidin puheesta lapselleen. Olen kirjoittanut alkuperäisen tekstin keväällä 2012. Virikkeenä oli vanhan kansanlaulun säepari ”Mitä ompi rikkautesi rakkautta vastaan? - Maast' on kulta kotoisin ja syän taivahasta.” Kirjoitin tästä muunnelman, jossa ajatus oli siirretty äidin ja lapsen väliseen suhteeseen. Jatkoa kertosäkeistölle ei kuitenkaan tahtonut löytyä ennen kuin keksin hieman surrealistisen runokuvan hiuksiin tehdystä linnunpesästä.