Näin siis kuolee rakkaus

Et itsessäsi syytä nää, 
syy on minun vain,

minähän sun aikanaan

tähän loukkuun sain.

Pahat sanat vaihdetaan

vielä pahempiin.

Huomenna taas jatketaan

mihin päätettiin.

Näin siis kuolee rakkaus,

näin se häviää.

Kauneimmista päivästä

vain valju muisto jää.

Näin siis kuolee rakkaus

ikiaikainen.

Emme koskaan uskoneet

häviävän sen.

Joskus muisto häivähtää

takaa vuosien.

Niin kuin silloin kanssani

ois toinen ihminen.

Enhän sitä mitenkään

osaa ymmärtää,

miksi kauniit kasvosi

nyt viha vääristää.

Näin siis kuolee rakkaus,

näin se häviää.

Kauneimmista päivästä

vain valju muisto jää.

Näin siis kuolee rakkaus

ikiaikainen.

Emme koskaan uskoneet

häviävän sen.

Lokit lentää merelle

yöksi nukkumaan.

Vielä toivon kuitenkin

et syliini sut saan.

 ....

Olen kirjoittanut tämän ihmissuhdetekstin keväällä 2008. Pieniä muutoksia tein tätä blogia varten.

Saattajamies

Rakas ystävä jaksatko yhäkin vaan

kaikki vaikeudet vaieten kantaa.

Vielä uskotko hiljaiseen ahertajaan,

jolle onnetar osansa antaa.

Kovin raskas on huipulle kulkeva tie,

missä maine ja rikkaudet vuottaa.

Sinä kiipeät, vaikka et jaksaisikaan,

vaikka tappiot suruja tuottaa.

Joskus aavistat sen, olet onnellinen,

kun on kilpailu, naamiot poissa.

Kuljet metsässä katveessa lehvistöjen,

tuuli kuiskailee oksistoissa.

Eikä kysele viimeinen saattajamies,

missä rahat ja rikkaudet on.

Hän mukaansa ottaa köyhimmänkin

ja se taival on maksuton.

Rakas ystävä jaksatko tänäänkin taas

aran katseesi hymyksi vaihtaa,

puheen tyhjyyttä myötäillä ainoastaan,

vaikka sielusi orjuutta kaihtaa.

Monet uupuivat huipulle kavutessaan,

ovat poistuneet paikalta hiljaa.

Sinä haluat saada sen kauniimman maan,

vaikka kasvais se katkeraa viljaa.

Joskus aavistat sen, olet onnellinen,

kun on kilpailu, naamiot poissa.

Kuljet metsässä katveessa lehvistöjen,

tuuli kuiskailee oksistoissa.

Eikä kysele viimeinen saattajamies,

missä rahat ja rikkaudet on.

Hän mukaansa ottaa köyhimmänkin

ja se taival on maksuton.

Ei utele saattaja sitäkään,

missä aikasi kulutit.

Soititko niityllä viulua vaan,

vaiko pellolla uurastit.

….

Tämä teksti on syntynyt pitkän ajan kuluessa. Keväällä 2013 kirjoitin säkeistön, jossa puhutaan saattajamiehestä. Laajemman kokonaisuuden rakentaminen sen ympärille oli kuitenkin vaikeaa. Palasin yritykseen useaan otteeseen. Marraskuun lopussa 2017 sain viimein aikaan nykyisen tekstikokonaisuuden, jota aloin pitää suurin piirtein valmiina, tai ainakin sellaisena, etten pysty sitä vähään aikaan parantamaan.