Kalliot
 
Ei kallioilla löydy kasvun alaa
kun meren viimat siellä puhaltaa
Vain köyhät sinne ennen teki majaa
he koitti lämmön mökkiin rakentaa
 
Vaan kovaa oli elää kallioilla
kun tauti tappoi, puute maahan löi
niin moni lapsena jo arkkuun päätyi
kun syksyn myrskyt yössä metelöi
 
Mut sitkeää on köyhäin sukukunta
se nousee aina jälkeen myrskysään
ja vaikka vahvat voimat pois sen häätää
niin toisaalla se jatkaa elämää
 
Kun uusi aika saapui kallioille
se nosti tornit kyljin kiiltävin
ja rahat kulki, kulki parijonoin
ne monin verroin palas takaisin
 
Vaan saapui sitten syksy laitimmainen
ei rahat palanneetkaan kierroltaan
ja suurin toivoin lastattuina laivat
jäi myrskyn vuoksi kotisatamaan
 
Niin köyhyys palasi taas kallioille
kun työt on loppu, velka ahdistaa
niin moni huoliansa öisin miettii
niin moni pelkää aikaa tulevaa
 
Mut sitkeää on köyhäin sukukunta
se nousee aina jälkeen myrskysään
ja vaikka vahvat voimat pois sen häätää
niin toisaalla se jatkaa elämää
 
….
Tämä teksti on kirjoitettu keväällä ja kesällä 2009. Tein siihen nyt joitakin muutoksia.