Suruaika
 
Mun äiti vaille sadan vuoden lähti katsomaan,
kuinka isä edesmennyt hoitaa puutarhaa.
Istuuko hän kiikussa myös siellä tarkkaillen,
ettei mistään rikkaruoho nouse uhmaten.
 
Kun sairaalassa äidin näin ruusu rinnallaan,
mietin enkö murhetta mä tunne laisinkaan.
Vanhukselle kuolemakin luonnollista on
ja pitkän polun päästä on lähtö mutkaton.
 
Vaan tyhjään lapsuuskotiin kun sitten palasin,
silloin vasta menetyksen määrän ymmärsin.
Ei äiti yksin lähtenyt mun luota kokonaan,
myös suuri osa elämääni mukaan haudataan.
 
Näin tutut vanhat huoneet ja tutut rappuset
ja mummokodin taulut ja kaapit, kukkaset.
Nous mieleen kuvat lapsuuden ja aran nuoruuden
ja monet muistot koskettavat takaa vuosien.
 
Näin: pihamaalla kukkivat taas roosat daaliat
ja ruusut tummanpunaiset ja pensaat hallavat.
Taas viinimarjat kypsät oli, oksat notkuivat
ja linnut pihaan saapui, nuo kaiken huomaavat.
 
Niin aika suuren menetyksen hiljaa kohdataan,
ei kukat, kasvit, linnut tiedä siitä ollenkaan.
Muut ihmiset ja luonto kaikki kulkee kulkuaan,
ja vaikka suru haalistuu, ei koskaan kokonaan.

Olga
 
Kun iltaisin sä istut ikkunassa
ja katsot tyhjin silmin pimeyteen,
niin tiedän että mieltäsi taas painaa
tuo kaipuu kotiin kauas jääneeseen.
 
Näet koivumetsät taajat valkorungoin
ja talot puiset värit kirkkahat,
taas kiurun laulun kuulet vainioilta
ja tunnet kevään tuoksut huumaavat.
 
Oi Olga, Olga
ikäväs voit voittaa
ja löytää luotain
uuden kotimaan.
Oi Olga, Olga
et saa mua jäätää.
En enempää
voi ketään rakastaa.
 
Sä kaunein tyttö olit Novgorodin,
mut nostit kerran iloon elämään,
kun kirkkain silmin aivan empimättä
mun mukaani sä suostuit lähtemään.
 
Et löytänyt sä ehkä mitä etsit.
Niin harmaata on arki täälläkin.
Vaan jos sä minut jätät tänne yksin
niin suuruuni mä varmaan kuolisin.
 
Oi Olga, Olga
ikäväs voit voittaa
ja löytää luotain
uuden kotimaan
Oi Olga, Olga
et saa mua jäätää
En enempää
voi ketään rakastaa
 
…
Tämä keväällä 2009 kirjoitettu teksti sai alkunsa, kun törmäsin tietoon, jonka mukaan venäläiset olivat Suomen suurin siirtoalaisryhmä. Mieleeni tulivat kansan suussa liikkuvat jutut suomalaisista miehistä, jotka ovat naineet kauniin tytön Venäjältä, mutta romanssi on päättynyt traagisesti. Avioliitot eri kulttuuripiireistä tulevien ihmisten kesken ajautuvat eroon keskimääräistä useammin. Tässä laulussa toivotaan kuitenkin parasta. Tomi Aholainen on säveltänyt tekstin ja kappaleesta on olemassa demoversio.