Heinäkuu
Vihreä on metsän seinä,
välkkyy ovi hopeinen.
Niiaa kaunis kesäheinä
Niiaa kaunis kesäheinä
alla tuulen henkäyksen.
Horsmankukkain hento puna
polun vartta reunustaa,
angervoista noiduttuna
raskas tuoksu kohoaa.
Pieni peippo kulkijalle
takoo trillin kirkkahan,
tehnyt on se oksan alle
pesän aivan matalan.
Niin täytenä on maa
ei pilven hattaraa,
kun keskikesän kukkaparvet niityt valloittaa.
Ja tuuli lämpöinen,
kun keskikesän kukkaparvet niityt valloittaa.
Ja tuuli lämpöinen,
sen kantaa lupauksen:
on elämämme sentään ollut vaivan arvoinen.
Nyt heinäkuu sen saa
taas meille todistaa:
niin kauan kuin on elämää, voit onnen omistaa.Kankaan poikki polku johtaa
tummaan korpikuusikkoon.
Metsäkukat hennot hohtaa
nauraen kesän aurinkoon.
Lampi puiden takaa väikkyy
mustana kuin sadussa.
Pienen pienet aallot läikkyy
rantaheinän juuressa.
Metsän syliin tahdon jäädä
varjoon honkain holviston.
Ei se torju, ei se häädä
metsän väki nuhteeton.
Niin täytenä on maa
ei pilven hattaraa,
Ja tuuli lämpöinen,
sen kantaa lupauksen:
on elämämme sentään ollut vaivan arvoinen.
Nyt heinäkuu sen saa
taas meille todistaa:
niin kauan kuin on elämää, voit onnen omistaa.
……
Lokakuussa 2012 tein
ensimmäisen version tästä runosta kokoamalla ja muokkaamalla aiemmin
kirjoittamiani katkelmia, joissa tulkitsin kesäisiä tuntoja. Nyt julkaistavaa
versiota varten tein runsaasti uudelleenmuokkausta.
