Kun pilven varjo häivähtää
Kun pilven varjo häivähtää
edessä kuutamon,
se ääriviivat häivyttää
tuon tutun puistikon.
Kun tuulenpuuska tunnoton
lyö aukon pilvihin,
näen hänet, joka mennyt on:
ei tule takaisin.
Tuo tuulenpyörre tunnoton
luo portin tähtihin.
Ken siitä kerran mennyt on,
ei tule takaisin.
Tää suru suuri hiljainen
vois mielen musertaa.
Vain kajo aamun aikaisen
sen viimein karkottaa.
Niin kauan kuin on elämää,
on kuvat kuitenkin.
Niin kauan kun vain muisto
jää,
hän elää sittenkin.
Niin kauan kuin on elämää,
on muistot kuitenkin.
Niin kauan kun vain muisto
jää
hän elää sittenkin.
……….
Tämä runo on kirjoitettu
lokakuussa 2006. Sen pohjalla on muistoja hautajaisista ja läheisten ihmisten poismenosta. Tomi Aholainen on tehnyt sävellyksen tähän tekstiin ja kappaleesta on olemassa demoversio.