Valon maa
 
Takaisin on valo tullut,
sulaa lumi usvainen,
sulaa niin kuin menneet päivät
kevätilmaan haihtuen.
Enempää en enää pyydä,
enempää en odota,
turha onnen orpolasten
muuta enää toivoa.
 
Valon maassa pohjoisessa
tuuli viljan kasvattaa.
Yössä laulaa leppälintu,
sumu rannat verhoaa.
 
Suosta nousee uudispellot,
nousee kylät, kaupungit,
harmaat graniittiset kirkot,
harmaan kansan temppelit.
Nousee tiet ja tehdassalit,
nostokurjet, satamat,
suuret teräksiset laivat,
valtamerten kulkijat.
 
Valon maassa pohjoisessa
yöhön linnut katoaa.
Syksyn tullen tähkät taipuu,
korjuumiestä odottaa.
 
Tarpeettomat ovat kaikki
tyhjät puheet ihmisten.
Oikeata ainoastaan
kiertokulku vuosien,
talven tuiskut, kevään tulvat,
sydänkesän vihreys,
pienet hauraat onnen hetket,
sylilapsen hengitys.
 
Valon maassa pohjoisessa
tuuli lunta kinostaa.
Kerran pitkä pimeys väistyy,
kevätaamu aukeaa.
 
….
Kirjoitettu elo- ja syyskuussa 2018.