Yö on pehmyt

Yö on pehmyt, ihmeellinen,

kuu on kultaa, hopeaa.

Yllä päämme taivaan tähdet

ikuisuutta heijastaa.

Sukupolvet tiensä kulkee,

avaruus on paikallaan.

Joskus täällä ihmislapsi

kokee onnen omanaan.

Tänä yönä rakkaimpani
saavuit viimein luokseni.

Tänään tunsin rinnassani,

kuinka toivo heräsi,

toivo siitä, että meille

tähdet aina hymyilee,

metsät tummat yössä huokaa,

viljapellot aaltoilee.

Yö on pehmyt, valon sini

järven laineet hopeoi.

Kuutamossa joku soutaa,

itsekseen hän unelmoi.

Linnunrata päällään kaartuu,

tähdet kulkee radoillaan.

Joskus täällä ihmislapsi

kokee onnen omanaan.

Tänä yönä rakkaimpani

saavuit viimein luokseni.

Tänään tunsin rinnassani,

kuinka toivo heräsi,

toivo siitä, että meille

tähdet aina hymyilee,

metsät tummat yössä huokaa,

viljapellot aaltoilee.

…………..

Olen kirjoittanut tämän myöhäiskesää ja rakastuneen ihmisen tuntoja kuvaavan runotekstin kesällä 2011. Seuraavan vuoden elokuussa tein siihen olennaisia muutoksia. Nyt julkistava teksti on peräsin tuolta ajalta.