Syksy
Hiljaa sataa keltalehdet
metsän varjoihin,
kesä josta unta näin ei tule
takaisin.
Ei se tuonut onnen aikaa
talveen jatkuvaa,
lämmön toi vaan kylmän jätti
kuten ennenkin.
Vaan syksy sittenkin
on aika ihanin,
kun luonnon suuri maalari
tään metsän väreihin
käytti kaiken taitonsa
ja koko paletin.
Ei turhaa tavoittaa
nyt mahda kannattaa.
Tuokoon mitä tuokin
aika tulleessaan.
Kesät tulee, kesät menee,
haaveet harvenee,
menneen suven lehdet kuolee, maahan
varisee.
Syksy vain on ikuinen, se
saapuu ajallaan,
juhlan jäljet peittelee se
multaan maatuvaan.
Ja syksy sittenkin
on aika ihanin,
kun luonnon suuri maalari
tään metsän väreihin
käytti kaiken taitonsa
ja koko paletin.
Ei turhaa tavoittaa
nyt mahda kannattaa.
Tuokoon mitä tuokin
aika tulleessaan.
…………..
Tässä taas yksi runo
luonnosta ja vuodenaikojen vaihtumisesta. Kirjoitin siitä alkua lokakuussa
2006, kun katselin lehtien varisemista syksyisessä metsässä. Suurin osa
tekstistä syntyi kolme vuotta myöhemmin. Pieniä muutoksia tein myös tätä
julkaisua varten.
