Päivät
Kaupungissa valot syttyy
yksi kerrallaan.
Juna lähtee pohjoiseen,
se täyttyy ajallaan.
Junanpilli huutaa,
raide kolahtaa.
Rautahepo kiskoo
yöhön matkaavaa.
Asemalle jäivät
päivät eletyt
päivät eletyt
jäivät myös ne päivät
turhaan vietetyt.
Ei ne mukaan pyydä,
ei ne pääsekään.
Yksin täytyy mennä,
yksin hämärään.
Auto ajaa valtatietä,
ilta laskeutuu.
Metsän ylle nousee
kuparinen kuu.
Ajovalo pyyhkii
öistä maisemaa.
Aivan huomaamatta
matka katkeaa.
Pientareelle jäivät
päivät eletyt,
jäivät myös ne päivät
turhaan vietetyt.
Ei ne mukaan pyydä,
ei ne pääsekään.
Yksin täytyy mennä,
yksin hämärään.
Vene siirtyy valkamasta
virtaan soljuvaan.
Ilman airon kosketusta
kymi kuljettaa.
Ruokolintu soittaa,
lumpeet tuoksuvat,
edessäsi aukeavat
unen maisemat.
Laiturille jäivät
päivät eletyt,
jäivät myös ne päivät
turhaan vietetyt.
Ei ne mukaan pyydä,
ei ne pääsekään.
Yksin täytyy mennä,
yksin hämärään.
…..
Olen kirjoittanut tämän runon
joulukuussa 2006. Muutoksia olen tehnyt siihen seuraavan vuoden elokuussa ja joitakin
muutoksia tein myös tätä julkaisua varten. Runossa on vahvoja
vaikutteita Aaro Hellaakosken runosta Lähtö. Hellaakosken runo oli virike sille,
että tämä teksti ylipäätään syntyi.
