Kaamos
Äiti, äiti, miksi pimeys saartoi
kotimökin, kun mä heräsin,
minne kaikki ihmiset on menneet,
yksin vaatteeni mä keräsin.
Onko äiti taasen lypsämässä,
en voi mennä mukaan navettaan,
lehmät suuret on ja äkkipäiset,
kylmin silmin lasta tuijottaa.
Äiti, äiti, onko meidän määrä
yksin tulla aamuun pimeään,
äänet vieraat päivällä vain kuulla,
ennen iltaa paluu hämärään.
Isä töissään on kai kaupungissa,
veli kouluun mennyt aikaiseen.
Auki radio on hyllyn päällä,
äänet vieraat saapuu huoneeseen.
Tähdet pienet yllä peltoaavan
jäistä maata ei voi lämmittää.
Tuuli nostaa lunta irtonaista,
risukossa peikot vemmeltää.
Äiti, äiti, onko meidän määrä
yksin tulla aamuun pimeään,
äänet vieraat päivällä vain kuulla,
ennen iltaa paluu hämärään.
Pellon takaa maantien valot vilkkuu
moni matkaa siellä kaupunkiin.
Yksin kulkee vanha postiauto
lyhdyt heittää valon kinoksiin.
Karjasuoja häilyy hämärässä.
äiti viipyy luona lehmien,
vieras setä puhuu radiossa,
sitten kuluu soitto viulujen.
Äiti, äiti, onko meidän määrä
yksin tulla aamuun pimeään,
äänet vieraat päivällä vain kuulla,
ennen iltaa paluu hämärään.
….
Olen kirjoittanut tämän tekstin helmikuussa 2006. Sen pohjana on muistoja varhaislapsuudesta. Tomi Aholainen on tehnyt siihen sävellyksen ja laulusta on olemassa demoversio.
Äiti, äiti, miksi pimeys saartoi
kotimökin, kun mä heräsin,
minne kaikki ihmiset on menneet,
yksin vaatteeni mä keräsin.
Onko äiti taasen lypsämässä,
en voi mennä mukaan navettaan,
lehmät suuret on ja äkkipäiset,
kylmin silmin lasta tuijottaa.
Äiti, äiti, onko meidän määrä
yksin tulla aamuun pimeään,
äänet vieraat päivällä vain kuulla,
ennen iltaa paluu hämärään.
Isä töissään on kai kaupungissa,
veli kouluun mennyt aikaiseen.
Auki radio on hyllyn päällä,
äänet vieraat saapuu huoneeseen.
Tähdet pienet yllä peltoaavan
jäistä maata ei voi lämmittää.
Tuuli nostaa lunta irtonaista,
risukossa peikot vemmeltää.
Äiti, äiti, onko meidän määrä
yksin tulla aamuun pimeään,
äänet vieraat päivällä vain kuulla,
ennen iltaa paluu hämärään.
Pellon takaa maantien valot vilkkuu
moni matkaa siellä kaupunkiin.
Yksin kulkee vanha postiauto
lyhdyt heittää valon kinoksiin.
Karjasuoja häilyy hämärässä.
äiti viipyy luona lehmien,
vieras setä puhuu radiossa,
sitten kuluu soitto viulujen.
Äiti, äiti, onko meidän määrä
yksin tulla aamuun pimeään,
äänet vieraat päivällä vain kuulla,
ennen iltaa paluu hämärään.
….
Olen kirjoittanut tämän tekstin helmikuussa 2006. Sen pohjana on muistoja varhaislapsuudesta. Tomi Aholainen on tehnyt siihen sävellyksen ja laulusta on olemassa demoversio.
