Pimeän puolelta

Ethän pelkää mun tummia silmiäni,

ethän pelkää mun sieluni yötä.

Tule viivähdä hetki mun vierelläni,

tule tanssimaan tuulien myötä.

Sulje silmäsi uupunut yksinäinen,

älä menneistä murheista piittaa.

Tule kuulemaan lempeitä laulujani,

tänään kantaa saat voittajan viittaa.

Mutta aamu kun saapuu, et vierellä nää
häntä, joka sinun toiveesi herättää.

Silloin murtuu mielesi, rauhasi sun,

kuten murtui kerran myös onneni mun.

Tulin yöstä ja yöhön mä myös häviän,

olen rakkaasi puolelta pimeän.

Minä osaan sun mielesi ylentää,

osaan voimasi, tuntosi nostaa.

Minä jaksan sun rohkeuttas ylistää,

osaan katkerat tappiot kostaa.

Ylös taivaisiin voin sinut kuljettaa,

läpi pilvien tähtien vöihin.

Sillä unta on elämä, unta vaan,

valon häivähdys talvisiin öihin.

Mutta aamu kun saapuu, et vierellä nää

häntä, joka sinun toiveesi herättää.

Silloin murtuu mielesi, rauhasi sun,

kuten murtui kerran myös onneni mun.

Tulin yöstä ja yöhön mä myös häviän,

olen rakkaasi puolelta pimeän.

….

Tämä maaliskuussa 2012 kirjoitettu teksti sai virikkeen L. Onervan runosta Geisha (kokoelmasta Särjetyt jumalat 1910). Onervan runo, tai runosarja, on monipolvinen syväluotaus epäsovinnaisen rakkauden monimutkaisuudesta: onnesta, kaipauksesta, ympäristön tuomiosta, erotiikasta, itsesyytöksistä ja kohtaamisten hurmiosta. Runon loppuosan pitkä intensiivinen jakso teki minuun vaikutuksen ja aloin kirjoittaa omia säkeitä sen teemoista ja tunnelmasta. Pimeän puolelta ei ole kutenkaan millään tavalla Onervan elämää käsittelevä runo. Sen teemana on yleisemmin rakkaussuhteiden kompleksisuus ja ihmismielen pimeät puolet.

Kun luin nyt uudelleen Geishan, huomasin, että olen lainannut kertosäkeistössä olevan fraasin (tulin yöstä ja yöhön mä myös häviän) vain hieman muunnellen Onervalta. Ehkä tällainen kierrätys kuitenkin sallitaan.