Matkalainen
Oli
varhainen aamu, kun puutarhaan
tulin
muistellen mennyttä kesää,
vaan
en löytänyt tuttua sirkuttajaa,
joka
pihaamme rakensi pesää;
kanssa puolison ruokki se poikasiaan,
kunnes
saattoivat lapsensa maailmaan.
Nyt
on poistunut itsekin matkalainen
taakse
maiden ja merien.
Täällä
pakkanen öisin jo vierailee
ja
ruohikot kuuralla peittää.
Talven
aavistus kylmyyttä henkäilee
ja
hämärän maan ylle heittää.
Pian
saapuu myös jäärouva kruunussaan,
lumin
peittelee kuolleen, hyljätyn maan,
ja
jäisillä kalvoilla ympäröi puut,
ja
vaientaa lintujen suut.
Siksi lähtivät siivekkäät kulkemaan
taas
syksyistä muuttajan matkaa,
jossa
väsymys lintua ahdistaa,
yli
aavan kun täytyisi jatkaa.
On
lepokin kuoleman mahdollisuus,
joka
pensaassa vaaniiko vainooja uus,
ehkä
pöllö tai kissa tai harakka vain
tiellä
ikuisten vaeltajain.
Mutta
öisin ne nousevat siivilleen
kohti
taivaita, tähtien rataa.
Ne
tietävät pimeyden turvakseen,
alla
maapallo verkalleen mataa.
Siellä
ihmisten kylät on kirkkoineen
ja
kaupungit kaikkine valoineen.
Vain
linnut on vapaita kulkemaan
yli
huolien täyttämän maan.
Ne
lentävät yksin tai parvittain,
aina
löytävät reittinsä kyllä,
joku
ääntelee kutsua ajoittain,
on
avaruus kaikkien yllä.
Ne
kuulevat tähtien sinfoniaa
ja
sfäärien laulua lumoavaa.
Ne
tuntevat maapallon pienuuden
ja
elämän haurauden.
Siellä
kulkee myös tuttuni matkalainen,
missä
emonsa lensivät ennen,
yli
Euroopan maiden ja kaupunkien,
ne
tuntee se tullen ja mennen.
Kun
Saharan aavikon ylittää,
on
kaukana pakkanen, lumi ja jää,
ja
edessä Afrikka aarteineen
ja
kaikkine hyönteisineen.
Vaan
kevät kun pohjoiseen palaa taas,
hento
vihreys kun oksia peittää,
kun aamulla tulen taas puutarhaan,
tuttu
laulaja terveiset heittää.
Se
on palannut pitkältä matkaltaan,
ehkä
joutunut kovia kokemaan,
mutta
täällä se on,
ja
se laulaa!
….
Julkaisen
välillä aivan tuoreen runon kaikkien takavuosina kirjoitettujen tekstien
ohessa. Noin vuosi sitten aloin kehitellä teemaa muuttolintujen matkasta öisellä
taivaalla. Lähtökohta oli mielikuva pimeydessä lentävistä linnuista, joiden
päällä ovat tähdet ja avaruus, alla kylät ja kaupungit, ja matkan päämääränä on
useilla hyönteissyöjälinnuilla Afrikka. Lintujen muutto on kiehtova aihe jo
sinänsä ja runossa siihen voi liittää ihmisen elämää sivuavia vertauskuvallisia
teemoja.
Kirjoitin
aiheesta joitakin säkeitä viime vuoden keväällä ja uudelleen tämän vuoden alussa,
mutta runo ei ottanut syntyäkseen. Vasta viime kuussa pääsin kunnolla alkuun,
kun otin työn pohjaksi aiempaa laajemman ja monimuotoisemman säkeistörakenteen.
