Kun pilven varjo häivähtää

Kun pilven varjo häivähtää

edessä kuutamon,

se ääriviivat häivyttää

tuon tutun puistikon.

Kun tuulenpuuska tunnoton

lyö aukon pilvihin,

näen hänet, joka mennyt on:

ei tule takaisin.

Tuo tuulenpyörre tunnoton

luo portin tähtihin.

Ken siitä kerran mennyt on,

ei tule takaisin.

Tää suru suuri hiljainen

vois mielen musertaa.

Vain kajo aamun aikaisen

sen viimein karkottaa.

Niin kauan kuin on elämää,

on kuvat kuitenkin.

Niin kauan kun vain muisto jää,

hän elää sittenkin.

Niin kauan kuin on elämää,

on muistot kuitenkin.

Niin kauan kun vain muisto jää

hän elää sittenkin.

……….

Tämä runo on kirjoitettu lokakuussa 2006. Sen pohjalla on muistoja hautajaisista ja läheisten ihmisten poismenosta. Tomi Aholainen on tehnyt sävellyksen tähän tekstiin ja kappaleesta on olemassa demoversio.