Toiset ajat alpakkaa
 
Lyhyet on päivät täällä,
pitkän pitkät syksy-yöt.
Yksin istut pimeässä,
mittaat toimesi ja työt.
Sait vain vähän murusia,
siitä mitä tavoitit,
Monet kerrat voittoarvan
mutavelliin kadotit.
 
Toiset ajat ovat rautaa,
toiset ajat alpakkaa,
vaan ei koskaan saavu aika,
jossa kulta kimaltaa.
Ei se saavu, vaikka uskoit,
vaikka toivoit, uneksit,
vaikka nuoruutesi päivät
turhaan touhuun kadotit.
 
Mitäs tuosta ystäväni,
tyhjän vain sä menetit.
Turhan vuoksi ihmislapset
ryntäilee kuin sopulit,
kerjää joka askeleella
arvostusta maailman,
pelkää pahan sanan heihin
kuoren läpi osuvan.
 
Toiset ajat ovat rautaa,
toiset ajat alpakkaa,
vaan ei koskaan saavu aika,
jossa kulta kimaltaa.
Ei se saavu, vaikka uskoit,
vaikka toivoit, uneksit,
vaikka nuoruutesi päivät
turhaan touhuun kadotit.
 
Kuljet vasten syksyn tuulta,
lehdet siinä lentelee,
punertava taivaanranta
talven lunta enteilee.
Kuljet tästä niin kuin kuljet,
tuskin ketään kiinnostaa.
Pohjoisesta viimat käyvät.
aikaa toista ennustaa.
 
Toiset ajat ovat rautaa
toiset ajat alpakkaa
vaan ei koskaan saavu aika
jossa kulta kimaltaa
 
Se on pelkkä haavekuva,
turhaan siitä uneksit.
Parempi kun maailman teitä
vapain mielin kuljeksit.
 
…..
Olen aloittanut tämän tekstin maaliskuussa 2010. Viimeistelin sen saman vuoden kesällä. Tätä julkaisua varten tein pieniä muutoksia. Tomi Aholainen on säveltänyt tekstin ja siitä on olemassa demo.