Vieraassa kaupungissa
 
Sen kauniin syyskesän päivän
minä valleilla kuljeksin.
Alas katselin ihmisten virtaa
tuon vieraan kaupungin.
 
Niin varhain maalaiset saapui,
tuli vihannesrattaineen,
ja meluisat lapsien joukot
kulki kouluihin reppuineen.
 
Silloin aallonmurtajan päällä
merilinnun lentävän näin.
Se kantoi viestiä jostain,
ehkä sinulta ystäväin.
 
Meren laulut on muistoista tehty
läpi aikojen elämään.
Vielä kerran tapaamme rakkain,
vielä kerran hymysi nään.
 
Kun päivän kultainen kehrä
oli ylinnä radallaan,
tuli ihmiset toimistoista
ulos valoon niin huumaavaan.
 
Ja tuuheiden puiden alla
tapas ne, jotka rakastivat.
Joku kulki päämäärää vailla,
toiset penkeillä nukkuivat.
 
Ja aallonmurtajan päällä
merilinnun lentävän näin.
Se kantoi viestiä jostain,
ehkä sinulta ystäväin.
 
Meren laulut on muistoista tehty
läpi aikojen elämään.
Vielä kerran tapaamme rakkain,
vielä kerran hymysi nään.
 
Illalla kalastuslaivat
kulki vettä väräjävää.
Ne tahtoivat kotiinsa päästä
ennen viimeistä hämärää.
 
Vain merelle uupuneen leski
jäi rannalle odottamaan.
Hän seisoi niin kauan ja katsoi
yön kietomaa ulappaa.
 
Eikä aallonmurtajan päällä
enää linnut lentäneet.
Silti uskoin, toivoin ja luotin:
kerran yhtyvät tiet eronneet.
 
Meren laulut on muistoista tehty
läpi aikojen elämään.
Vielä kerran tapaamme rakkain,
vielä kerran hymysi nään.
 
…..
 
Olen kirjoittanut tämän allegorisen runotekstin touko- ja kesäkuussa 2008. Tähän versioon tein joitakin muutoksia. Kappaleesta on olemassa Tomi Aholaisen sävellys ja demoversio.