Kevätpäivä

Pomo käski koppiin tulla

kiitostansa kuulemaan.

Kertoi että työni vuoksi

joutui paljon valvomaan.

Sanoin siihen, kuoma kulta

täytyyhän sun nukkua.

Ei ihminen voi pöllön lailla

läpi öiden kukkua.

Pomo katsoi synkin silmin,

puna loisti poskilla:

eron hetki meille koittaa,

väärä olet alalla.

Vapaana kuin taivaan lintu

portista mä astelin.

Kevättuulen soitellessa

kadunviertä pistelin.

Kotona kun kerroin tästä,

vaimo ryhtyi kiittämään:

mittani on viimein täysi,

mulle alkoi riittämään.

Sanoin siihen, tyttö kulta,

älä ota paineita.

Ei stressin alla kukaan kestä,

ellei ota aineita.

Lähdin sitten ulos siitä

uutta majaa etsimään.

Kevätsade alkoi soittaa

peltojaan ja metsiään.

Sanoin taivas, älä turhaan

itkeskele minua.

Anna aurinkosi paistaa,

kiitän silloin sinua.

Älä taivas liian usein

itke maailman lapsia.

Anna päivän paistatella

varpaita ja hapsia.

…

Tämä kupletin tyyppinen teksti on kirjoitettu keväällä ja kesällä 2011. Tein tähän versioon pieniä muutoksia.